Historioitsijat Kiistelevät Hamadanin Valloituksesta: Seljukkien Voitto Vai Persialainen Vääntöpeli?

Hamadanin valloitus vuonna 1051 oli merkittävä käännekohta Iranin historiassa, merkitsemään seldžukkien nousua vallanpitäjiksi ja Persian dynastioiden taantumista. Tapahtuma itsessään oli kuitenkin monimutkainen ja tulkinnanvarainen, synnyttäen historioitsijoiden keskuudessa kiivaita debatteja siitä, mitä todella tapahtui Hamadanin muureilla.

Seldžukkijohtajat Togrul Beg ja Čağrı Beg olivat 11th-vuosisadan alussa nousseet voimakkaiksi sotilaskomentajiksi Keski-Aasiassa. Heidän valloitusalueensa laajeni nopeasti, ja vuonna 1051 he kohdistivat katseensa Hamadaniin, tuolloin Buwayhideihin kuuluneeseen kaupunkiin, joka oli merkittävä intellektuaalinen ja taloudellinen keskus. Buwayhidit olivat hallinneet Irania jo useita vuosikymmeniä, mutta heidän valtapiirinsä oli alkanut heiketä sisäisten ristiriitojen vuoksi.

Selžukkien hyökkäys Hamadaniin oli osa laajempaa sotaretkeä Persiassa. He saavuttivat kaupungin porteille maaliskuussa 1051 ja aloittivat piirityksen. Buwayhidien joukot, joita johti Sultan Abu Kalijar, puolustautuivat kiivaasti, mutta heidän aseensa olivat vanhentuneita verrattuna seldžukkien moderniin sotakalustoon. Piiritys kesti viikon, ja lopulta buwayhidit luovuttivat Hamadanin seldžukeille.

Tässä vaiheessa historioitsijoiden näkemykset alkavat erota toisistaan. Jotkut väittävät, että seldžukkien voitto oli täysin sotilaallinen ja johtui heidän armeijansa vahvuudesta. He korostavat seldžukkien käytössä olleiden jousiampujien ja ratsuväen tehokkuutta. Toiset historioitsijat taas väittävät, että buwayhidit antautuivat tahallaan, jotta saisivat seldžukeille kuvan vahvasta vastarinnasta ja houkuttelivat heidät vahvemman asemisen taakse. Näin buwayhidit voisivat hyökkää uudestaan, kun seldžukit olisivat väsyneitä ja heikentyneet.

Tämän teorian kannattajat viittaavat siihen, että buwayhidit jatkoivat vastarintaa muissa kaupungeissa, vaikka Hamadan oli jo kukistunut. Heidän mielestään tämä osoittaa, että buwayhidi johtajat olivat suunnitelleet seldžukkeja vastaan pitkän ajan strategian ja että Hamadanin valloitus oli vain osa tätä strategiaa.

Toistaiseksi ei ole yksiselitteistä historiallista todistetta, joka vahvistaisi jompaa kumpaa näkökulmaa. Historiallisissa teksteissä on ristiriitaisia tietoja seldžukkien ja buwayhidien tekemisistä Hamadanin valloituksen yhteydessä.

Kuitenkin riippumatta siitä, kuka voitti tai hävisi Hamadanissa, tapahtuma oli selvästi merkittävä Iranin historiassa. Se merkitsi seldžukkien nousua vallanpitäjiksi ja buwayhidien valtakunnan taantumista. Seldžukkien hallinto toi mukanaan uusia ideoita ja kulttuureja Persikaan, mikä vahvisti Persian asemaa Lähi-Idässä.

Seldžukkien Kiinteät Perinteet: Islamin Usko, Tiedon Syvin Ajatus ja Taiteellinen Kukoistus

Seljukeihin kuului vahva usko islamiin ja he kannattivat tieteen ja filosofian kehittämistä. Heidän hallintoaikanaan Persiassa kukoisti kirjallisuus, filosofia ja arkkitehtuuri.

Seljukki-dynastian hallitsijat näkivät ittensä islamin suojelijoina ja rahoittivat lukuisia moskeja, medresejä (uskonnollisia kouluja) ja kirjastoja. Heidän aikanaan Persiaan perustettiin useita huomattavia yliopistoja, jotka houkuttelivat tutkijoita ja oppineita koko islamilaisesta maailmasta.

Selžukkien arkkitehtuurinen perintö on edelleenkin nähtävissä Persiassa. He rakennuttivat upeita moskeja, mausoleumeja ja palatseja, joissa yhdistyi persialaisia ja turkkilaisia arkkitehtonisia elementtejä.

Hamadanin valloitus oli vain yksi osa laajempaa historiallisen kehityksen virtaa, jossa eri kulttuurin vaikutusvallat vaihtuivat ja Persiassa syntyi uusia poliittisia ja sosiaalisia rakenteita.